Elikkä ajattelin aloittaa tällaisen blogin missä kertoisin teille mun mielipiteitä joistakin asioista jotka on maailmassa huonosti tai herättää mussa ajatuksia. Ja yritän ajatella asiaa eri näkökulmista ja tuoda myös ajatuksia raamatusta ja sellaista.
Nykyään on tullut tosi yleiseksi, että tuomitaan muita ihmisiä ja yritetään sulloa ihmiset tietynlaisiin kategorioihin. Esimerkiksi, jos seuraat muotia, olet heti lissu tai jos pidät tietynlaisia vaatteita olet emo jne. Entä, jos yritettäisiin katsoa mitä muuta ihmisistä löytyy kuin ulkokuori? Entä, jos syvällä sisällä onkin jotain aivan muuta, jotain mitä ei sitten uskalleta tuoda ulos, koska kaikki olettaa sun olevan tietynlainen ihminen. Jos olet emo, ihmiset kuvittelee sun olevan heti hirveän alakuloinen ja jos olet vaikka uskovainen, ihmiset ei näe sussa mitään muuta kuin sen, että uskot Jumalaan.
Monesti ajatellaan, että ulkonäköiset tai persoonalliset eroavaisuudet tekee meistä tosi erilaisia, mutta onko se oikeasti niin? Jumala loi meidät erilaisiksi, mutta meillä on myös asioita, jotka tekee meistä tosi samanlaisia. Me kaikki tarvitaan läheisyyttä, sitä, että joku välittää, rakkautta, huolenpitoa, ystäviä ja monia muita asioita. Olisiko siis sittenkin mahdollista, että vaikka olemme ulkoa kaikki erilaisia, voisimmekin olla sisältä melko samanlaisia? Voisiko olla mahdollista, että tuomitsemme toisia vain sen takia, että he uskaltavat tuoda esille sen, mitä me emme uskalla muille näyttää?
Maailmassa on jatkuva täydellisyyden hakuisuus. Mutta miten ihminen voisi luoda mitään täydellistä? Mikä on täydellistä? Onko täydellistä se, että kokoajan luodaan toinen toistaan hienompia puhelimia, joiden avulla saavutat kaiken tiedon yhdellä painalluksella? Vai voisiko täydellistä olla se, että pakko ruotsi poistettaisiin? Ei, mikään noista ei ole täydellistä. Sillä ainoa, mikä on täydellistä on Jumala. Hän, joka loi maailman, meidät ihmiset, tän kaiken meidän ympärillä. Hän loi meidät omaksi kuvakseen, Hän rakastaa juuri meitä.
Ja kyl mä myönnän, että itsekkin syyllistyn joskus, oikeastaan aika useinkin toisten tuomitsemiseen, mutta jos oikeesti jotain oon oppinu Raamatusta ja uskosta on se, että vaikka me tehdään virheitä, niin Jumala antaa meil anteeksi ja antaa jokaisena aamuna meille uuden alun.
Tämmöistä tähän alkuun, toivottavasti en loukannu kenenkään tunteita ja oikeesti kommentoikaa ja kertokaa mitä mieltä ootte ja mistä toivoisitte mun kenties kirjoittavan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti