Vahva. Vaikka susta joskus saattaa tuntua, että et pysty mihinkään, ettet jaksa enää, niin sä oot silti mielettömän vahva, Miksi? Sillä se, että kykenee myöntämään oman väsymyksensä, oman voimattomuutensa, vaatii suurta vahvuutta.
Yleinen stereotypia vahvuudesta on se, että jaksaa kaiken, aina pystymässä ja tekemässä. Yleensä vielä lisäksi onnistumassa, koska on vahva. Sekin on vahvuutta, mutta se on niin paljon enemmän, niin paljon laajempi adjektiivi, jolla voidaan rakentaa ihmistä, mutta myös väärinkäytettynä rikottaa. Sun ei tarvitse aina jaksaa, ei se tee susta heikkoa, sun ei tarvitse aina pystyä, et oo yhtään sen huonompi silloin. Oot silloin vahva, et sillä yleisellä stereotyyppisellä tavalla, vaan sillä tavalla, että uskallat aidosti näyttää sen, miltä susta tuntuu. Se, että uskaltaa näyttää ettei aina ole"täydellinen",
että oikeasti näyttää omaa inhimillisyyttään on vahvuutta ja kaunista.
Tiedän, että moni saattaa kaihtaa sanaa vahva, mutta minun mielestäni sitä pitää ruveta käyttämään enemmän. Käyttää sitä kuvaamaan ihmisiä, jotka jaksaa herätä uuteen aamuun, jotka jaksaa nousta ylös aamulla, vaikka aina ei siltä tuntuisikaan. Kuvaamaan niitä, jotka ovat kulkeneet läpi vaikeiden polkujen ja jaksavat silti edelleen hymyillä, niitä, joita on kohdeltu väärin, mutta he jaksavat silti kohdella muita hyvin. Kuvailemaan niitä, jotka jaksavat olla oma itsensä, vaikka niin paljon tuputetaan muotteja ja ollaan kertomassa millainen kenenkin pitäisi olla, pukeutuvat miten haluavat, vaikka jatkuvasti sanotaan, millä tavalla pitäisi pukeutua. Niitä, jotka jäivät sänkyyn makaamaan, vaikka piti nousta, mutta yrittävät uudelleen seuraavana päivänä. Voisin jatkaa listaa loputtomiin.
Mielestäni jokainen ihminen on omalla tavallaan vahva, meillä jokaisella on meidän omat mäet, joita kiivetä, omat esteet, jotka pitää ylittää ja se, että me kohtaamme ne, on vahvuutta. Vaikka joskus kaatuisimme matkalla, emmekä pääsisi ensimmäisellä yrityksellä ylös, mutta yritämme uudestaan, on vahvuutta. Sinä olet vahva. Sinä olet selvinnyt tänne asti, aina se ei ole ollut helppoa, en voi kuvitellakaan millaista sinun matkallasi on ollut, voin vain ihailla sitä, että olet siinä. Sillä se, että olet siinä kertoo minulle siitä, että olet selvinnyt siitä mitä edessäsi on ollut, olet kulkenut pitkän matkan ja olet siinä nyt.
Millainen tahansa sun päiväsi on ollut tänään, oli se vaikea, inhottava, ihana tai hauska, haluan, että taputat itseäsi olalle. Sä selvisit tästä päivästä, sä olet taas askeleen lähempänä huomista. Tiedän, että tämä teksti käsittelee adjektiivia, jota jotkut välttelevät, tiedän, että on myös monia, jotka eivät jaksaneet. Se ei tee heistä heikkoja, he ovat vahvoja. Kuten sanoin, minusta jokainen on omalla tavallaan vahva ja ihailen jokaista, joka jaksaa, joka pystyy sanomaan, ettei jaksa, jokaista joka hymyilee muille vaikka siltä ei tuntuisi, jokaista joka aidosti hymyilee, jokaista joka itkee muiden nähden... Ihailen just sua, koska oot sinä, eikä kukaan ole samalla tavalla vahva kuin sinä, koska kenenkään kokemuksia ei voi verrata toisiinsa.
Kiitos siitä, että oot siinä, kiitos, että olet juuri sinä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti