Tuntuupa oudolta näin pitkän ajan jälkeen kirjoittaa tänne asiaa, mutta oli pakko palailla tänne blogin ihmeelliseen maailman taas. En tiedä onko mulla niinkään mitään uutta asiaa tai uutta annettavaa tälle blogille, mutta kokeillaan kuitenkin.
Luin läpi noita vanhojen kirjoitusteni otsikoita ja huomasin heti, että mulla on selkeästi ollut tietynlainen teema kirjoittamissani teksteissä, niin sanottu tehtävä tai kutsumus siihen aikaan tsempata muita ihmisiä ja yrittää levittää jonkin asteista positiivisuutta ympärilleni, toivoen että se jonkun saavuttaisi ja piristäisi. Ihan kaunis ajatus, pakko myöntää, mutta huomaan myös sen, kuinka motivaatio tai jokin siitä loppui aika nopeasti, kenties sanat? Aika? Muistan hyvin, että kirjoitin niitä tekstejä usein sen pohjalta, mikä tunnetila mulla milloinkin oli päällä, jos tunsin oloni arvottomaksi, kirjoitin aiheesta blogitekstin. Miksikö? Koska halusin sen avulla piristää jotakuta toista, joka saattaisi kokea niin ja olihan se omalla tavallaan terapeuttista minullekin, koska harvoin sitä osaa itseään auttaa niissä tilanteissa, mutta toiselle kuitenkin löytää keinoja ja ideoita.. Kuulostaako kenestäkään muusta tutulta vai onko se vain minä? Jostain syystä sitä silloinkin oli ajatus siitä, että haluaa auttaa muita niiden asioiden käsittelemisessä ja ehkä sitä joskus siitä sai raapaisun itselleenkin.
Syy miksi halusin kovasti palata tänne kirjoittamaan ajatuksiani oli se, että haluan jatkaa sitä, mihin viimeksi jäin, kirjoittaa niitä tekstejä aiheista, jotka koskettavat kenties itseäni tai jotakuta lähelläni olevaa ihmistä ja sitä kautta toivottavasti edes piristää jonkun päivää. Mutta tällä kertaa haluan uudistaa ajatusta ja myöskin käsitellä niitä asioita niin, että ne eivät välttämättä juuri sillä hetkellä aina ole niin vahvasti minulla mukana, koska ehkä, oikeasti ehkä sillä tavalla saisin teksteihin myös syvyyttä ja pohdintaani entistä pidemmälle, kuin vain koskemaan sitä kohtaa, joka mieltäni painaa tai vaivaa sillä hetkellä. Että ehkä en tarvitse siihen inspiraatioon sitä ikävää tunnetta tai vain yksittäistä näkökulmaa, joka sillä hetkellä minulla on, vaikka sekin on hyvin hedelmällinen tila kirjoittaa, myönnän ja tiedän sen.
Toinen asia, jonka yritän ainakin osassa teksteissäni muuttaa on se, etten tekisi siitä niin suurta suorittamista, mitä yritän kyllä kanavoida tällä hetkellä kaikkeen tekemiseeni. Ennen, kun kirjoitin tekstin, oli aiheena mikä tahansa, etsin äkkiä jostain henkilön, joka lukisi sen läpi ja kertoisi minulle sen, että voiko sellaista tekstiä edes julkaista. Onko se ok, että kertoisin mielipiteeni tai ajatukseni tietyllä tavalla vai pitäisikö minun vain mennä jotain muuta reitti, jolloin saattaisi koko aihe mennäkin jo ihan uusiksi, minulta puuttui rohkeus ilmaista ajatuksiani, ennen kuin joku minulle kertoi, että ne olivat ihan hyväksyttäviä mielipiteitä.
Tämä ei tarkoita sitä, ettenkö seisoisi tekstieni takana, seison, täysin, mutta tarkoitan enemmänkin sitä, että nyt haluan kokeilla jakaa näitä kirjoituksiani ihan vain oman kirjoittamiseni pohjalta, olen itse oman tekstini arvostelija, mikä myöskin pelottaa, sillä sitten ei välttämättä tekstejä synny, mutta toivon tämän kasvattavan myös armollisuutta, josta haluan ihan pikkuisen haasteen heittää sinulle, joka toivottavasti olet jaksanut lukea tämän pitkän paluu selitykseni loppusuoralle:
Otetaan yhdessä näin vuoden alussa haasteeksi harjoittaa enemmän armollisuutta itseämme kohtaan, tietysti muitakin kohtaan, mutta nyt spesifisti itseämme kohtaan. Sillä minä ainakin voin myöntää, etten aina tätä tärkeää asiaa muista saarnata kuin lähellä oleville ihmisille, kun kuulen heidän olevan liian ankaria itselleen, vaikka saan yleensä pian kuulla sen saman saarnan osoitettuna minulle itselleni. Joten, otetaan yhdessä tavoitteeksi antaa itsellemme armoa, ei ole pakko suorittaa kaikessa tai hakea täydellisyyttä jatkuvasti.. Mikä edes on täydellisyyttä? Annetaan itsellemme aikaa pysähtyä ja levätä myöskin, pidetään myös itsestämme huolta, jookos?♡
Tsemppejä alkavaan viikkoon, ootte ihan supereita, muistattehan sen♡
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti