Unelmia kohti #2

Ajattelin jatkaa vielä unelmista, nyt kun aiheeseen päästiin. En ole koskaan ymmärtänyt miksi muilla on niin paljon sanottavaa meidän omista haaveista, miksi kaikilla on oma mielipiteensä siitä, mikä on oikeanlainen unelma. Miksi haaveiden täytyisi mahtua yhteen suureen laatikkoon?

Yleensä, kun jossakin kysytään unelmista, minulla on aina ollut tietynlainen ajatus siitä. Ja, kun sanon sen ääneen, kuulen usein, ettei unelmani ole "oikeanlainen", koska unelmani ei niinkään koske minua, yksi suurimmista haaveistani ei ole jotain mitä minä haluan itselleni, vaan sitä, että mitä minä voin antaa muille ja mitä voisin tehdä toisten hyväksi. Ymmärrän, että monille se voi vaikuttaa hassulta, ehkä jopa epäaidolta. Moni voi ajatella, että miksi unelmoida toisten puolesta, mutta se on ollut lähes aina päämääränä, jonka haluan saavuttaa jonain päivänä.

Minun unelmani on se, että pystyisin käytökseni avulla saada toiset tuntemaan itsensä tärkeiksi ja erityisiksi. Ymmärrän kyllä, että se     on varmasti vaikeaa, eikä varmastikaan täysin rationaalinen ajatus.
Mielestäni kuitenkin on tärkeää, että yritetään käytöksellämme pyrkiä toisten rakentamiseen hajottamisen sijaan. Minusta se kertoo meistä ihmisenä paljon, kuinka saamme toiset tuntemaan itsestään. Unelmani on vaikea, sillä jokainen meistä on kuitenkin inhimillinen, vaikeaahan se on aina ajatella, että miten saa toisen tuntemaan itsensä tärkeäksi. Mutta en tarkoitakaan sellaista. Haluan kyetä pienien tekojeni avulla muistuttamaan muita heidän tärkeydestään, muistuttaa kuinka jokainen on ainutlaatuinen ja erityinen.

Mun haaveeni on, että kenenkään mun läheisen, kenenkään ihmisen, jonka kohtaan ei tarvitsisi kulkea ajatellen, ettei hän ole tärkeä, ettei kukaan välitä. Jos vain pystyisin olemaan siinä ja muistuttaa, että aina joku välittää, olisin onnistunut. Tiedän, etten pysty tekemään sitä jokaiselle ihmiselle maailmassa, tiedän, että haaveeni on utopinen, mutta jos kykenisin toteuttamaan unelmaani edes lähellä olevien ihmisten kanssa, tuntisin toteuttaneeni unelmaani edes vähän. Ja jo ajatus siitä, tekee minut onnelliseksi. Tiedän, että aina ei kykene siihen, otan huomioon, etten aina jaksa olla iloinen ja läsnä, mutta silti, haluan yrittää.

Joten, miksi halusin jakaa tämän? Koska halusin tänään myöskin samalla kertoa jokaiselle teistä, jotka luette tätä, kuinka tärkeitä te olette. Kukaan ei ole samanlainen, mikä on mielestäni todella hieno asia. Jokainen on ainutlaatuinen ja hyvä sellaisenaan kuin on, sinä riität juuri tuollaisena kuin olet! Joten toivottavasti sinulla on hyvä päivä ja muista, että olet erityinen.